torstai 26. maaliskuuta 2015

Blogin ulkoasun muokkaaminen: kuvat ja teksti saman levyisiksi

Usein suositellaan, että blogin tekstin ja kuvien tulisi olla yhtä leveitä. Ja tottahan se on, että silloin blogi näyttää tyylikkään virtaviivaiselta eikä tekstiä keskeytä mikään kapea tuhru, joka esittää kuvaa. Ehkäpä jo arvasit, että tänään teemme kuvista ja tekstistä yhtä leveitä (mutta ei pitkiä, onneksi).

Kuvien kanssa voi kikkailla paljon mutta tämä ohje on todella simppeli ja vaatii vain yhden koodinpätkän lisäämisen blogiisi. Kuvien laatu saattaa joissain tapauksissa ottaa nokkiinsa. Niin voi tapahtua, jos kuva on ladattu blogiin suht pienenä kokona ja nyt koodilla menet sitä suurentamaan. Muista siis ladata kuvasi blogiin tarpeeksi isoina mutta ei kuitenkaan niin raskaina, että niiden lataamisen menee ikuisuus. Esimerkiksi pystykuvien on oltava tarpeeksi suuria, jotta ne voivat levittäytyä näin laajalle ilman suttua.

Niin kuin aina, tämä ohje on Bloggerin ihan peruspohjaan ja se ei välttämättä toimi prikulleen oikein, jos blogipohjaasi on tehty muutoksia. Ja muistahan ottaa se varmuuskopio!


Kuvat ja teksti saman levyisiksi

1. Mene Malli -> Muokkaa -> Lisäasetukset -> Lisää CSS ja lykkää omalle rivilleen seuraavan näköinen koodi:

.post-body img { width:530px; height:auto;} 

Muokkaa luku 530 blogisi leveyteen sopivaksi.

2. Kun näyttää hyvältä, tallenna! Olet valmis!

Mutta...

Jos kuva jää kuitenkin vasemmasta reunasta vähän repsottamaan eli se ei asetu nätisti tekstin kanssa samaan linjaan, muokkaa yllä olevaa koodia alla olevalla tavalla:


.post-body img { width:530px; height:auto; margin-left: -5px;} 

Muuta luku -5 sopivaksi esikatselun avulla.


Tämä ohje on ollut viime aikoina useamman lukijan huulilla, joten toivottavasti koit sen ajankohtaiseksi!

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Bloggarit ilmaisena työvoimana - Tapaus Oloblogit

Oloblogit. Onko tuttu?

Ensin ajattelin, että en tartu aiheeseen ollenkaan, koskaan lehteä lukemattomana on turha huudella mitään sen sisällöstä. Mutta tarkemmin tutustuttuani aiheeseen muiden blogeista, päätin sittenkin kirjoitella jotakin aiheesta työn ja siitä saadun palkkion näkökulmasta. Minulla on sellainen kutina, että teillä arvon lukijoilla on sananen jos toinenkin sanottavana lehdestä! Tarkemman arvion etenkin sisällön osalta voi lukea Kissanpäiväkimaran kattavasta postauksesta.

Oloblogit ei ole ensimmäinen bloggareiden ympärillä pyörivä lehti. Yksi sellainen (New Look) on lopetettu jo aikoja sitten ja ihan "tavallisissa" naistenlehdissä on joka toisella sivulla nykyään bloggarin naama. Se on jo ihan normimenoa, vaikka se ei kaikkia huvitakaan. Sinäänsä kyseessä ei ole mikään maata mullistava uusi innovaatio, vaan jotakin tuttua hieman uudenlaisessa paketissa. Blogit ja lehdet tuntuvat nykyisin kuuluvan tiiviisti yhteen.


Oloblogit-lehdellä ei ole vielä omaa nettisivua, vaikka osoitetta on kuulemma jaeltu lehteä myöten. Jonkinlaiset sivut saa kyhättyä jo ihan muutamassa kymmenessä minuutissa, joten aika jännä valinta jättää ne sivut tekemättä, vaikka lehtikin on jo ollut tovin myynnissä. Ja aika paljon netin ympärillä tämä lehti pyörii, joten senkin vuoksi sivut voisivat olla ihan relevantti veto. Tästä jää lähinnä hyvin amatöörimainen fiilis. Lehti vaikuttaa vähän kokeilulta: jos tästä kierroksesta jää jotain käteen, niin sitten on luvassa lisää. Nettisivuihinkaan ei ole haluttu panostaa.

Googlaamalla "oloblogit" löytyy lähinnä lehdessä mukana olleiden bloggareiden postauksia, joissa kerrotaan lehden ilmestymisestä ja omasta panoksesta. Osallistuneilla tuntuu olevan päällimmäisenä ajatuksena se, että lehdessä mukana oleminen oli hieno mahdollisuus. Kuka tahansa voi kirjoitella nettiin, mutta paperille pääseminen ei onnistu tuosta vaan, joten omanlainen saavutushan se on. Hehkutuspostaukset ovat ymmärrettäviä: kun kerran on mukaan lähtenyt, niin onhan se oman käden jälki hienoa bongata lehdestä. Myös monet lukijat ovat olleet ihan äimän käkenä bloggareiden lehtijutuista ja onnentoivotuksia on sadellut.

Lehdessä mukana olostaan iloitsevien bloggareiden kommenttiloorissa kehutaan mm. sitä, että lehden kautta on voinut tutustua itselleen entuudestaan tuntemattomiin bloggareihin. Mukana on niin monta artistia, että eiköhän uusia naamoja riitä jokaiselle. Mutta tuleeko niitä blogeja sitten luettu lehden pikkujutun lisäksi? Googlaako joku uudet blogit tai naputtelee osoitteet tunnollisesti nettiin? Ehkä joku sen tekee mutta paperin ja netin yhdistäminen on kuitenkin hieman kömpelöä. Nettiversio lehdestä voisikin toimia: jutusta voisi klikata suoraan blogiin.

No mutta nyt siihen, miksi minäkin päätin aiheesta muutaman sanasen kirjoittaa ja se ei liity mihinkään edellämainittuun. Kinkkisen jutun tästä Oloblogit-tapauksesta tekee se, että ilmeisesti monet bloggarit ovat antaneet panoksensa lehteen ilmaiseksi. Ja lehteä myydään. Joku käärii kulujen jälkeen ehkä käteen jäävät rahat, bloggarit tuottavat sisällön ilmaiseksi, ja bloggarit myös mainostavat lehteä blogeissaan kertomalla omasta osallistumisestaan. Joku tässä kuviossa mättää.

Olisi kiinnostavaa tietää, onko tämäntyyppinen tilaisuus kirjoittaa juttu lehteen ja samalla promota omaa blogia sinusta sellainen, että voisit hyvin tehdä sen korvauksetta? Korvaus olisi siis tämä näkyvyys ja ehkä se fiilis, minkä omatekemästäsi lehtijutusta saat.

Vai onko tämä touhu sinusta bloggareiden riistoa ja mieluummin boikotoisit koko lehteä?

As always, molemmat mielipiteet ovat tervetulleita. Ilmaiseksi kirjoittajaa ei haukuta täällä idiootiksi, eikä palkkaa vaativaa ahneeksi.

Ymmärrän hyvin molempia näkökantoja. Sisälläni asuva markkinointityyppi pitää lehden suunnitelmaa aika hyvänä, mutta sitten se sisälläni asuva bloggari lähinnä pui nyrkkiä. Uskon, että aika moni muukaan ei katso hyvällä, kun bloggareita taas hyväksikäytetään. Mutta osalle tämä ei todellakaan ole mitään hyväksikäyttöä. Pienellä blogilla ei ole hirveästi mahdollisuuksia osallistua samanlaisiin juttuihin - vastaavia tilaisuuksia ei ole tullut ehkä koskaan. Ja ehkä pienenä bloggarina ei kehtaa pyytää mitään korvausta osallistumisestaan, koska pelkää pyytävänsä aivan vääränlaista summaa tai vaikuttavansa ahneelta. Ja bloggaaminen on monelle harrastus, joka ei tuota mitään, joten miksi tästäkään pitäisi yhtäkkiä tienata jotain? Kieltäytyminen saattaa tuntua ihan hullulta vaihtoehdolta, koska milloin muka jotain vastaavaa tulisi tarjolle? Mutta nyt olisi ehkä syytä hullutella ja pistää hinta omalle työlle!


Voin kuvitella, että jutun kirjoittaminen lehteen ja kuvien ottaminen ei ole ollut ihan läpihuutojuttu. Bloggarit ovat varmasti tehneet paljon työtä juttujensa eteen. Siksi tuntuu pahalta, että korvausta ei ole saatu. Ja koko hoito on toteutettu näillä bloggareiden jutuilla. Ja lehden irtonumero on 10 euron hujakoilla normaalihintaisena. Lehdestä kertovista postauksista osa kommentoijista on myös älähtänyt siitä, että täysin ilmaiseksi tehty sisältö on todella huono juttu.

Tässä, kuin monessa muussakin vastaavanlaisessa tapauksessa, pätee kuitenkin se sama vanha laulu: aina löytyy joku, joka suostuu tekemään ilmaiseksi. Ja siksi palkkioita ei jatkossakaan tulla maksamaan moisista jutuista tai ne pysyvät hyvin pieninä. Tarvittaisiin bloggareiden pysymistä yhdessä rintamassa ja ilmaistöistä kieltäytymistä, jotta tilanne muuttuisi. Ja sellainenhan on vaikeaa, kun meitä on niin moneen lähtöön. Mutta ei kaikkien tarvitse olla samalla linjalla, jotta muutosta tapahtuisi. Riittäisi vallan hyvin, että suuri joukko bloggareita ymmärtää työnsä arvon ja sana leviää. Itsensä hinnoittelu ei ole niin vaikeaa, kuin miltä se kuulostaa. Se lähtee siitä, että kieltäytyy tekemästä työtä ilmaiseksi. Summat ovat aina neuvottelukysymyksiä, joten vaihtoehdot eivät ole ilmaistyöhön suostuminen tai sitten jonkin pilkuntarkan luvun tarjoaminen.

Tilanne ei ole siinäkään mielessä yksinkertainen, sillä joku tästä kyseisestä Oloblogi-toimittajantyöstä korvausta ehdottomasti haluava bloggari olisi halukas tekemään ilmaistyötä jonkun toisen asian eteen: ehkä joku tuttu bloggari päättää tehdä jonkin tempauksen, johon hän olisi valmis kirjoittamaan ja kuvaamaan ihan vain nälkäpalkalla. Ei voi siis sanoa, että bloggarin olisi ehdottomasti ja aina saatava palkkaa kaikista blogin ulkopuolisista töistä, minkä vuoksi monelle ilmaistöihin suostuminen ja niistä kieltäytyminen ovat todella hämärää aluetta. Mutta syyniin on hyvä ottaa se, kilahtaako jonkun toisen kassaan voittoja tästä bloggarin panoksesta.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Blogi hunningolla

Bloggaaminen on yleensä hirveän mukava harrastus tai jopa työ, jossa pääsee toteuttamaan itseään. Välillä siihen kuuluu sellaisiakin hetkiä, jolloin suksi ei oikein luista ja koko touhu on tervanjuontia. Osa onnistuu pääsemään yli näistä aallonpohjista ilman, että huonot hetket näkyvät ulospäin eli ne eivät välitä postauksista mitenkään: tuttua juttua tulee ulos tasaisella tahdilla mutta bloggaria itseään ei innosta tavalliseen tapaan. Osalla kulissien pitäminen yllä ei onnistu silloin, kun bloggaaminen ei luista kiireen tai ketutuksen vuoksi. He jättävät blogin sikseen joksikin aikaa. Sitten he ehkä palaavat pahoitellen poissaoloaan ja hyvässä lykyssä katoavat hetken päästä uudestaan. Blogi jää aivan hunningolle. Kun bloggari on ollut kirjautumatta blogiinsa jonkin aikaa, kynnys kurkata mitä blogille kuuluu kasvaa koko ajan korkeammaksi. Blogia ei ole virallisesti lopetettu mutta se ei ole aktiivinenkaan. Se vain on. Ja bloggarilla on huono omatunto.

Tänään siis fokuksessa on tämä kuvailtu tilanne, jossa blogi on jätetty oman onnensa nojaan. Bloggari ei tiedä, mitä sen kanssa tulisi tehdä ja näennäisesti unohtunut blogi vaivaa häntä lähes taukoamatta. Jutun päätteeksi olisi taas mahtava kuulla vinkkejä ja kokemuksia kaikilta ja etenkin teiltä, jotka olette kokeneet jotakin vastaavaa.


Blogi voi jäädä hunningolle ajanpuutteen takia. Yhtäkkiä tulee niin paljon kaikenlaista puuhaa, että blogin päivittäminen ei onnistu. Koska blogi on monille kepeä harrastus, se ei nouse kovin korkealle to do -listalla silloin, kun lista täyttyy useista erittäin tärkeistä asioista. Moni asia ajaa siis blogin ohi kiireisinä hetkinä, mikä on täysin ymmärrettävää.

Ajanpuutteen lisäksi paussin aiheuttaja voi olla vaikkapa postausideoiden totaalinen loppuminen. Blogille ja lukijoille ei yhtäkkiä olekaan mitään annettavaa ja ihan tyhjänpäiväisyyksiä ei jaksaisi postata. Ja jos vaikka postaisikin yhden pilipali-jutun, niin mitäs sen jälkeen? Se vain lykkäisi kunnollisten aiheiden puuttumisen ongelmaa hieman eteenpäin.

Omat jutut tai niiden puute eivät ole ainoa mahdollinen blogin välttelyn aiheuttaja. Myös kommentit saattavat aiheuttaa pakoilua bloggarin osalta. Jos kommenttiboksissa on ikävä tunnelma, blogiin kirjautuminen ei välttämättä ole niin hilpeää ja kommenttien katselua yrittää vain välttää.

Blogin heitteillejättöön voi siis olla monia syitä - niin monta, kuin on bloggareita! Myös se vaihtelee, kuinka pitkä aika poissa blogista lasketaan tämmöiseksi blogin "unohtamiseksi": toisille jo pari päivää riittää, toisille se on viikkoja tai kuukausia.

Ärsytttävistä blogijutuista kertovassa postauksessa mainitsin yhdeksi omaksi inhokikseni sen, kun bloggari aloittaa postauksen pahoittelemalla poissaoloaan. Juuri sellaisen pahoittelupostauksen tekeminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä, että jo sen takia blogiin ei viitsi palata. Tähän sanoisin, että pahoittelut voi ohittaa ihan pokkana. Sen kuin jatkaa niin kuin mitään taukoa ei koskaan olisi ollutkaan. Jos joku asiasta mainitsee, niin sitten sopii pahoitella tietenkin. Mutta periaatteessa sinulta odotetaan postauksia samaan vanhaan tapaan, eikä mitään pahoittelujaaritteluja.

Tauon aikana kertyneen kommenttivuoren ajatteleminen voi saada aikaan tunteen, että blogiin kirjautumisen sijasta olisi parasta piiloutua peiton alle. Kommenttivuori voi koostua pelkästään mitä ihannimmista kommenteista mutta tauostaan huonoa omatuntoa poteva bloggari olettaa sen sisältävän syytöksiä ja kysymyksiä kummallisesta katoamisesta. Siksi kommentteja ei millään viitsisi vilkaista. Kommenttien julkaisun vältteleminen vain pahentaa tilannetta, sillä niitä kertyy koko ajan lisää, vaikka ne eivät negatiivisia olisikaan. Jossain vaiheessa kommentointi tietenkin tyrehtyy, kun koko blogi vaikuttaa aivan kuolleelta.


Vaikka blogiin ei koskisi pitkällä tikulla hetkeen ja lukijoiden mielestä bloggari on selkeästi unohtanut koko blogin olemassaolon, blogi saattaa olla bloggarin mielessä hyvinkin paljon. Hän saattaa päivittäin miettiä, josko olisi jo paluun paikka tai että mitä ihmettä blogin kanssa tulisi tehdä. Jatkaa, lopettaa, vai kuvitella ettei sitä ole olemassakaan? Bloggaaminen ei ole enää hauskaa, vaan siitä on tullut yksi huolenaihe. Ajatukset koko touhun lopettamisesta käyvät yhä useammin mielessä. Lopettaminen ei välttämättä ole mitenkään huono ratkaisu.

Vinkkinä sellaiselle bloggarille, joka on jättänyt bloginsa hunningolle, sanoisin ainakin seuraavat sanat:

1. Älä aloita tauon jälkeen pelkillä pahoitteluilla. Kirjoita ihan reilusti täysin normaali postaus. Ole, kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Mutta vastaa, jos tauosta kysytään.
2. Mieti perusteellisesti, mikä tauon oikein sai aikaan. Nyt on hyvä aika myös miettiä, miksi bloggaa, mitä siitä saa, mitä siltä haluaa tulevaisuudessa ja listata vaikka plussat ja miinukset. Jos pidemmän ajan kokonaiskuva on synkeä, blogi kannattaa suosiolla pistää pussiin eikä kituuttaa millään tauolla.
3. Vastaavien tilanteiden välttämiseksi tee jonkinlainen aikataulu postausten suhteen. Kirjoita kerralla aiheita muistiin pidemmäksi aikaa, äläkä päästä aiheita loppumaan ennen seuraavaa mietintämyssyä.
4. Älä stressaa liikaa! Olet ehkä ainoa, jonka mielestä blogi on jäänyt hunningolle. Saattavathan jotkut lukijat olla asiasta samaa mieltä, mutta sinulle bloggarina se on kuitenkin isoin juttu. Älä siis murehdi liikaa siitä, mitä muut ehkä ajattelevat.

Vaikka itse en hihku ilosta pahoittelupostausten kohdalla, minulta löytyy ymmärrystä taukoilijoita kohtaan, ja niin kuin aina, tässä blogissa ei syytellä, vaikka kaikki ei olisi mennyt ihan blogioppikirjan mukaan. Niinpä olisi hienoa kuulla kokemuksia ja vinkkejä, miten tilanteesta selviää kunnialla.  Onko sinulle käynyt niin, että olet jättänyt blogisi oman onnensa nojaan joksikin aikaa ja sitten paluu on ollut vaikeaa? Miten selvisit siitä vai selvisitkö?

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että keksin tälle yksin jätetylle blogille jo hienon nimenkin: zombieblogi. Mutta sitten päätin olla käyttämättä sitä postauksessa ja ehkä ihan hyvä niin!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Blogin ulkoasun muokkaaminen: lisää väliä välilehtien väliin

Välilehtien asentelu ja viilailu ovat selkeästi monen bloggarin sydäntä lähellä. Ja ei ihme, sillä välilehdet näyttävät pääsääntöisesti hyviltä ja ne tekevät blogista heti jotenkin ammattimaisen oloisen. Joskus välilehdet olisivat todella hieno lisä blogiin mutta niitä ei olisi kuin muutama vain. Pari, kolme välilehteä näyttävät kuitenkin hulluilta ilman pientä kikkailua, jota on tarjolla tänään. Jos sinulla on vain muutama välilehti, tiedät ehkä sen, että ne tuppaavat olemaan yhdessä supussa bannerin alle aseteltuna ja yhteen reunaan kasautuneina. Olet ehkä joutunut keksimään tikusta asiaa ja lisäämään turhanpäiväisiä välilehtiä, jotta ne asettautuisivat nätisti ja tasaisesti ruudulle. Tänään siis teemme lehtien väliin hajurakoa, jotta sinun ei tarvitse keksiä lisää välilehtiä ulkoasun nimissä, vaan saat ihan kaksikin välilehteä aseteltua harmonisesti bannerin alle. Olkaapa hyvät:

Lisää väliä välilehtien väliin

1. Ota varmuuskopio varmuuden vuoksi.

2. Mene Malli -> Mukauta -> Lisäasetukset -> Lisää CSS 

3. Lisää seuraava koodi omalle rivilleen: 


.tabs-inner .PageList li a {padding-left:10px; padding-right:10px;}
 

4. Muuta 10-luvut sopiviksi esikatselun avulla. Left on tietenkin paljonko tilaa välilehden nimen vasemmalle puolelle jää, ja right oikealle.

5. Tallenna, kun näkymät ovat hyvät!

Vastaavasti jos haluat jostain syystä pienentää välilehtien nimien väliä, pienennä lukua.

Toivottavasti välititte tästä välilehtien väli -postauksesta! 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kuukauden blogi maaliskuu 2015: Kaninpäiviä

Maaliskuun blogin kaltaista blogia ei olla vielä tässä juttusarjassa nähty: Kaninpäiviä-blogi kertoo nimensä mukaisesti kaneista! Nyt ei kannata pistää päätä pensaaseen, vaan tutustua rohkeasti kaniblogien mielenkiintoiseen maailmaan tämän haastattelun siivellä. Olkaa hyvät:


1. Esittelisitkö itsesi ja blogisi, kiitos! 
Olen kaneihin hurahtanut tyttö Keski-Suomesta. Omistan kolme pientä ja yhden vähän isomman pitkäkorvan, joiden kanssa kiertelen satunnaisesti kanitapahtumissa ympäri vuoden. Blogistani löytyy kuvia ja tekstiä siitä, miten minun kanini viettelevät kaninpäiviään. Mukaan mahtuu myös videoita ja vähän erikoisempiakin postauksia.

2. Olet pitänyt blogia jo pitkään. Miten keksit aloittaa sen ja oletko koskaan ajattelut pitää muuta, kuin kaneista kertovaa blogia? 
Aloitin bloggaamisen joulukuussa 2012. Olin sitä ennen nähnyt nettifoorumeilla bloggausaiheisia keskusteluja, joiden kautta tutustuin ensimmäistä kertaa blogeihin. Niiden innostamana päätin kysyä vanhempieni mielipidettä lifestyle-blogin aloittamisesta. Blogin aloittamista he pitivät hyvänä ideana, mutta lifestyle-genreä he vastustivat. Itse taas en tykännyt muista ideoista ja pidin niitä outoina, koska tuohon aikaan ei muita blogeja oikein ollut, enkä ainakaan minä ollut sellaisia nähnyt. Päätin kuitenkin lopulta (monien erimielisyyksien ja pitkän mietinnän jälkeen) aloittaa bloggaamisen kaneista, jotka olivat jo tuolloin suuri osa elämääni. Näin jälkeenpäin ajatellen on ihan hyvä, että en 10-vuotiaana kirjoitellut, mitä olin päivän aikana tehnyt tai laittanut nettiin naamakuvia, joita olisin voinut jälkeenpäin hävetä.


3. Minkälaisia lukijoita sinulla on? Onko paljon myös sellaisia, jotka eivät itse kania omista? 
 Lukijani ovat pääasiassa 10-20-vuotiaita kaninomistajia, vaikka muitakin eläimistä kiinnostuneita löytyy. Blogiani lukevat myös kanin hankkimista suunnittelevat, joita ajatellen olen tehnyt mm. tämän ja tämän postauksen. Monella lukijallani on joko lifestyle- tai lemmikkiblogi ja erityisesti he ovat aktiivisia kommentoimaan.

4. Onko tämän alan bloggareilla minkälainen yhteishenki? Onko tapaamisia tms.? 
Kanibloggaajilla on erittäin hyvä yhteishenki, jonka uskon johtuvan harvinaisemmasta aiheesta, joka on lähivuosina tosin yleistynyt kovasti. “Me kanibloggaajat olemme kuin yhtä suurta perhettä”, kommentoi blogiini kerran eräs lukijoistani ja tuo on kyllä aivan totta! Mitään erityisiä “kanibloggaajien miittejä” emme ole järjestäneet, mutta kaneille järjestettävissä tapahtumissa jutellaan kyllä muiden bloggaajien kanssa.


5. Mikä on mielestäsi parasta bloggaamisessa ja mikä vaikeinta tai vähiten mukavaa? 
Parasta bloggaamisessa on muistojen säilyttäminen kuvien kera ja niiden lukeminen myöhemmin. Jos tahdon tietää, mitkä olivat ensivaikutelmani neljännestä kanista, voin tarkastaa sen blogistani. Tai jos etsin viime kevään näyttelyiden tuloksia tai Pyry-kanin 9-vuotiskuvaa, löydän myös ne. Ilman blogia en varmasti laittaisi muistiin, milloin Raimo hyppi ensimmäistä kertaa esteitä tai milloin kanini muuttivat vapaiksi aitaukseen. En varmasti valokuvaisikaan kanejani näin paljon, jolloin monet hauskat hetket unohtuisivat myöhemmin. Nyt löydän kaikki kätevästi samasta paikasta. Blogi on myös hyvä varmuuskopioija. Jos vaihdan tietokonetta, kaikki parhaat kuvat löydän blogistani.

Bloggaamisessa on ehdottomasti vaikeinta tekstien otsikointi. Joskus saatan miettiä jopa päiviä, miten tiivistän postauksen vain muutamaan sanaan. Otsikon olisi hyvä olla myös mielenkiintoinen ja vetävä ja siksi en mielelläni anna kuvapostaukselle otsikoksi “Kuvapostaus” tai “Kuvia”. Voinkin paljastaa, että monet blogissani nähtävät otsikot ovat siskoni keksimiä juuri tämän takia!


6. Millainen on mielestäsi hyvä postaus? Mikä on oma paras postauksesi ja miksi? Mikä taas huonoin ja miksi? 
Hyvässä postauksessa kirjoittajan iloinen fiilis välittyy lukijalle, kuten myös tunne siitä, että blogia ei ole pakko kirjoittaa vaan tämä on hauska harrastus, johon tekee mieli panostaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hyvässä postauksessa on aihe. Aiheen ei tarvitse olla kovin suuri , mutta “Moi! Tulin kirjoittamaan tänne koska en oo postannut pariin päivään. Huomenna teen ehkä erikoispostauksen. En nyt jaksa kirjottaa enempää.” -tyylisiä pakolla tehtyjä postauksia en jaksa pitkään lukea. Hyvä postaus sisältää myös muutaman kuvan, koska pelkkää tekstiä on tylsä lukea.

Paras postaus blogissani on katselumäärän perusteella Hermeliini kanirotuna. Suosittuja ovat olleet myös videot sekä arvonnat. Omasta mielestäni onnistuin Ellakairan Dacapo Daco -postauksessa, jossa kerroin perheeni koirasta. Tykkään siitä kovasti kuvien ja erilaisuuden takia (vaihtelu virkistää ja tekee hyvää). Postaus on myös yksi blogini luetuimmista, vaikka julkaisin sen tällä viikolla!

On hankala sanoa omasta blogista huonoa postausta, koska sellaiset poistan jo ennen julkaisua. Pyrin myös tekemään postauksista mahdollisimman paljon itseäni miellyttäviä, ja vaikka lukijani kiinnittäisivät postauksissa eri asioihin huomionsa kuin minä, onhan siinä paljon paremmat mahdollisuudet, että lukija pitäisi postauksesta, josta minäkin pidän kuin sellaisesta, josta en pidä. Tykkään siis enemmän tai vähemmän kaikista postauksistani. Jos nyt kuitenkin pitäisi joku huono valita, se olisi varmasti blogin alkupään postauksissa. Niitäkin olen tosin jälkeen päin poistellut, jonka huomaa esimerkiksi siitä, että ensimmäiset postaukset ovat vuoden 2013 puolella, vaikka julkaisin niitä jo 2012.


7. Miten keksit postausaiheita? Onko inspiraatiota helppo saada? 
Saan inspiraationi lähes aina kaneista: mitä niihin liittyvää tai niiden kanssa olen tehnyt tai olen tekemässä. Lisäksi saan inspiraatiota muista kani- ja lemmikkiblogeista. Myös tuttuni sekä lukijani ehdottavat minulle paljon aiheita! Minulla on siis aina monta postausta muistissa ja niitä toteutan hiljalleen.

8. Sinulla on hyviä videoita hienoilla efekteillä postauksissa. Onko videoiden teko vaikeaa ja mitä vinkkejä voisit antaa niitä varten? 
Editoin videoni nykyään Windowsin Elokuvatyökalulla, joka on tässä kasissa hyvä ja simppeli videoiden tekemiseen. Itseltäni tuo löytyy tosin tanskankielisenä ja jos tahtoisin sen suomeksi, pitäisi koko ohjelma ladata uudestaan. Tuo vieras kieli lisää siis hieman vaikeutta, kun pitää kokeilla mitä tapahtuu mistäkin painamalla… Noin muuten ei videoiden teossa ole juuri mitään haastavaa. Vinkkinä voisin antaa etenkin aloittelijoille, että ei niitä kaikkia efektejä kannata laittaa samaan videoon, jos haluaa siistin ja selkeän lopputuloksen, josta kaikille katsojille ei tule mikreeniä.


9. Mitä blogissasi tullaan näkemään tulevaisuudessa? 
Tulevaisuudessa blogissani nähdään aktiivista postailua aikalailla samoissa merkeissä kuin tälläkin hetkellä. Videoita olisi tarkoitus tehdä useammin ja kuvia ottaa kaneista enemmän, kun kevät tuo tullessaan lisää lämpöä ja valoa. Toivon myös kovasti, että blogissani nähtäisiin kuulumisia hyvin menneistä näyttelyistä sekä myöhemmin estekisoista, jos päätän sellaisiin lähteä.

10. Nyt saat kirjoittaa pienen mainoksen blogillesi eli miksi meidän kannattaisi tulla vierailulle ja lukemaan blogiasi?
Tässä on hyvä blogi eläimistä kiinnostuneille, jotka tahtovat lukea asiaa kanien kanssa elämisestä ilman turhaa mainontaa tai tuotesijoittelua!

Kiitän Veeraa tästä haastattelusta! Toivottavasti se tarjoasi uudenlaista bloginäkökulmaa. Ainakaan näin söpöjä kuvia ei ole tässä blogissa ennen nähty.

Kuvat: Kaninpäiviä