lauantai 19. heinäkuuta 2014

Postausten ajastaminen: Päivitä blogiasi olematta koneella

Näin kiireisimpään laiskottelu- ja lomailuaikaan on aiheellista muistuttaa teitä yhdestä Bloggerin näppärästä ominaisuudesta, jonka monet teistä jo tuntevatkin. Kaikilla ei kuitenkaan ole taktiikka ihan hallussa, sillä tapansa mukaan Blogger ei ole mikään selkeyden ja suoraviivaisuuden perikuva tässäkään asiassa. Kyseessähän on tietenkin postausten ajastus.

Jotta ajastuksen opettelemisen tärkeys konkretisoituisi, kuvittele seuraava tilanne: makaat uimarannalla kärventämässä eli ruskettamassa nahkaasi ja yrität keskittyä kätösissäsi olevaan uunituoreeseen hömppäpokkariin. Taivaanrannassa on kuitenkin uhkaavia pilviä, jotka tekevät totaalisesta rentoutumisesta mahdotonta. Pilviä kertyy koko ajan enemmän ja pian ne peittävät jo auringon. Sinun on pakko kerätä kimpsusi ja kampsusi kasaan ja suunnattava kipin kapin kotia kohti. Kotosalla säntäät suoraa päätä läppärillesi ja alat naputtelemaan blogiisi jonkinlaista täytettä.

Ehkä jo aavistit, että edellisen kappaleen liikuttavan kauniin kuvaelman uhkaavat pilvet olivat täysin vertauskuvallisia: ne edustavat tietenkin blogiasi, jota et ole päivittänyt hetkeen. On vaikea rentoutua, jos mielessä soi koko ajan mantra "Pitäisi kirjoittaa jotain blogiin. En ole postannut kahteen/kuuteen/viitentoista päivään!".


Vastaavanlaisen postausstressin saa karkotettua yksinkertaisella postausten ajastamisella. Silloin blogisi päivittyy, vaikka grillaisit kylkeäsi siellä rannalla.

Tässä ohjeet, miten saat blogisi julkaisemaan postauksia, vaikka itse et olisi lähimaillakaan:

1. Kirjoita postaus valmiiksi ihan normaaliin tapaan mutta älä paina Julkaise-nappia.

2. Etsi oikean reunan valikosta Aikataulu ja klikkaa sitä.

3. Valitse vaihtoehdoista Määritä päivämäärä ja aika.

4. Valitse avautuvasta kalenterista se päivä, jona haluat postauksen tulevan ulos.

5. Valitse kellonaika valikosta tai kirjoita se itse. Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa blogin asetuksista, millä aikavyöhykkeellä blogisi oikein on (löytyy Asetukset -> Kieli ja muotoilu).

6. Kun aika on oikein, klikkaa alta Valmis.

7. Nyt saat painaa Julkaise. Juttua ei julkaista heti, vaan asettamanasi hetkenä. Juttu löytyy postauslistasta ja sen kohdalla lukee Ajastettu.

Tuossa kohdassa 7. monilla menee postauksen ajastus metsään: yleinen ja hyvin ymmärrettävä virhe siinä kohden on painaa tallennusta julkaisun sijasta. Julkaiseminen kun kuulostaa siltä, että juttu on heti julkinen ja tallennus taas siltä, että juttu tallennetaan julkaisuhetkeä odottamaan. Näin ei kuitenkaan ole eli ihan rohkeasti vaan painelemaan sitä julkaisunappia, kunhan olet ensin muistanut painaa sitä valmis-nappia ajan asettamisen jälkeen kalenteri alla.

Jos haluat myöhemmin muuttaa julkaisuhetkeä, se onnistuu ihan samalla tavalla, kuin ensimmäinenkin ajastus.

Ajastus ei kuitenkaan paranna postausaiheiden puutteen aiheuttamaa postausstressiä. Se on jo ihan toinen juttu. Mutta sen avulla voit olla pidempään poissa blogistasi, kunhan kerran kirjoitat jutut valmiiksi ajastusta varten. Tämä ominaisuus on esimerkiksi loman tai kiireisen viikon pelastus, jos et halua pitää pitkiä postaustaukoja blogissasi.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Provo

Törmäsin tässä vähän aikaa sitten aika jänniin postauksiin. Luin lyhyen ajan sisällä muutamasta semisuositusta blogista pari sellaista kirjoitelmaa, että oksat pois. Jutuilla oli ehkä yksi tarkoitus: saada lukijan mielenkiinto heräämään ja hänet lukemaan koko juttu sekä tutustumaan blogiin paremmin. Lisäksi epäuskoisen ihmetyksen vallassa olevan lukijan toivotaan jopa kommentoivan, sillä niistä jutuista ei ilman suun avaamista ollut helppo luikkia pois. Juttujen pointtina oli siis provosoida lukijaa - ja pahasti.  

Lifestyleblogeissa ja muissa niiden lähisukulaisissa olen huomannut kahdenlaisia provoja näin postausten muodossa: on niitä, jotka hieman pilke silmäkulmassa härnäävät lukijoita ja muita paikalle eksyneitä vinoillen jostain suht kepeästä aiheesta. Sitten on niitä, joissa on tosi jyrkkiä juttuja ja niissä ei ole huumorin häivääkään - tai ehkä joskus asiasta hieman vitsaillaan. Sellainen juttu saatetaan kirjoittaa kerran tai aina silloin tällöin. Molemmille kirjailijoille provosointi tuo varmaan jonkinlaista tyydytystä. Sitä tuntee itsensä hyväksi kirjoittajaksi ja vaikutusvaltaiseksi henkilöksi, kun on saanut jutuillaan ihmiset liikkeelle niin hyvässä kuin pahassa. Tässä jutussa ihmettelenkin näitä jälkimmäisiä tapauksia, joiden kärkkäitä juttuja lukiessa ei pahemmin naurata. 


Mielipidepostauksen ja provosoivan jutun raja on todella häilyvä. Joidenkin ihmisten mielipiteet kun ovat hyvin provosoivia. Sanoisin, että blogissa provon tunnistaa siitä, että omia ajatuksia ei osata tai haluta sen paremmin perustella, vaan kaikki yksinkertaistetaan mustavalkoiseksi ja muita eriäviä mielipiteitä ei pahemmin kuunnella. Ainakin keskustelu ja mielipiteiden vaihto on hyvin vaikeaa, jos ei maihdotonta. Vähän kuin minä tässä nyt tässä sanoisin, kun luin nuo alussa mainitsemani parit jutut sattumoisin kaikki äitiblogeista, että "kaikki äitibloggarit ovat hirveitä härnääjiä. Siellä ne vaan ovat päivät pitkät kotona ja kiusaavat ihmisiä jutuillaan, kun eivät muutakaan tekemistä keksi." Se olisi paha provo, ei mielipide. Saisin sellaisella lausahduksella varmasti kyseenalaista huomiota ja kuhinaa blogiini.

Provothan ovat meille tuttuja nettien keskustelupalstoilta mutta blogeissa koko touhu on erilaista siinä mielessä, että postaukset kirjoitetaan lähes tai kokonaan omalla naamalla ja nimellä. Siksi ihmettelen joskus joidenkin bloggareiden tarvetta kirjoittaa lähes ala-arvoisen oloisia räpellyksiä provosoidakseen ihmisiä. Etenkin silloin minusta se on kyseenalaista, kun myöhemmin kuitataan koko postaus pelkkänä vitsinä. Läheskään kaikki, eli suurin osa, jutun lukijoista ei tule muistamaan tai edes huomaa, että se todella outo ja provosoiva postaus oli "vain vitsi". Miksi leikkiä omalla maineella noin, jos ei edes seiso sanojensa takana?


Itse luen kyllä ilman sykkeen nousua näitä huumoriprovoja ja vinoilen itsekin joskus jutuissani mutta en yritä hirveästi provosoida. Usein kuitenkin mietin, onko turha kepillä sohiminen tarpeen. Hauskaa viihdettähän se on, jos vaikka kirjoittaa idioottimaisista muotibloggareista vinoillen viimeistä päivää, mutta toisaalta se on kyseenalaista huomion kalastelua. Mutta esimerkiksi näistä viimeaikaisista provoteksteistä minulle tuli vain todella paha mieli. Ensin suutuin ja sitten tulin vain surulliseksi. Jutut taisivat siis olla onnistuneita niiden kirjoittajien näkökulmasta. En tosin kommentoinut mitään, vaikka tekstiä olisi varmasti tullut minultakin paljon, sillä mieluummin ignooraan sillä tasolla nämä tapaukset. Jäiväthän jutut selkeästi vaivaamaan, sillä päädyin kirjoittamaan tämän postauksen.

Provosointi on siitäkin jännä juttu, että aina se ei ole tietoista. Joskus joku saattaa vetäistä vähän enemmänkin herneitä nenään kirjoittamastasi jutusta, vaikka et ollenkaan ajatellut aiheuttaa sellaista reaktiota. Sanasi on ehkä tulkittu täysin väärin tai sitten olet kirjoittanut jotain monitulkintaista. Tai sitten yksinkertaisesti aihe onkin ollut niin tulenarka, ja sinä et vain ole tiennyt sitä. Se on harmillista, jos näin pääsee käymään. 

Vahinkoprovot ovat kuitenkin suht harvinaisia. Tietoiset yritykset kuumentaa tunteita ovat yleisempiä mutta onneksi suht harvinaisiahan nekin ovat. Miten siis on, oletko sinä koskaan tahallasi provosoinut lukijakuntaasi jollain jutulla? Kevyellä vai raskaalla kamalla? Mitä mieltä ylipäänsä olet siitä, että blogille hankitaan mainetta ja kyseenalaista kunniaa provosoinnin kautta? Oletko törmännyt juttuihin, jotka menevät turhan pitkälle?

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kuukauden blogi heinäkuu 2014: Pako Arjesta

Heinäkuun blogina nähdään erittäin mielenkiintoinen tapaus. Tarjolla olisi matkablogi ihan omanlaisella vivahteella, joka ei pidä sisällään reppureissailua. Bloggari ei ole kirjoitellut vain blogiaan, vaan hän on pyöräyttänyt myös e-kirjan. Hieman poikkeavan kuukauden blogi -jutun tästä tekee myös se, että ensimmäistä kertaa saamme miesnäkökulmaa tähän blogiin muuallakin kuin kommenteissa. Lue ihmeessä haastattelu, jos mielenkiintosi yhtään heräsi (tai haluat esimerkiksi vinkkejä yhteistöiden hoitamiseen). Pidemmittä puheitta, teen tilaa Jerrylle ja Pako Arjesta -blogille:



1. Esittelisitkö itsesi ja blogisi? 
Nimeni on Jerry, olen 24-vuotias yrittäjä, kirjailija ja matkabloggaaja, ja asun Lappeenrannassa avovaimoni Tiian kanssa. Olen ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut kaikenlaisesta itsekehityksestä, sillä en siedä sitä, että huomaan pysyneeni liian kauan paikoillani. Haluan siis olla jatkuvasti kehittämässä itseäni ja suuntaamassa eteenpäin elämässäni. Itsekehitystä voi olla esimerkiksi uuden kielen tai taidon opettelu, treenaaminen tai raha-asioidensa parantaminen.

Aloin kirjoittamaan matkablogiani helmikuussa 2014, kun halusin saada yhdistettyä mielenkiintoni kirjoittamista ja matkailua kohtaan. Matkablogeja, kuten muitakin blogeja, on pilvin pimein, joten haluan tietenkin erottua muista omilla tavoillani. Tästä syystä blogini painottuu erityisesti laatumatkailuun (ei siis reppureissaamiseen, budjettimatkailuun yms.) ja mm. hotelliarvosteluihin. Tämä kaikki ei välttämättä välity blogistani vielä ilmiselvästi, sillä blogini nuoren iän vuoksi olen vasta ehtinyt määrittelemään suunnan, jota tavoittelen. Kirjoitin aiemmin myös itsekehitykseen ja positiivisuuteen keskittyvää blogia, mutta päätin vähän aikaa sitten yhdistää vanhan blogini matkablogini jatkoksi. Siispä mm. tavoitteiden saavuttaminen ja positiivisuus tulevat olemaan jatkossa iso osa uutta blogiani.


2. Miten päädyit aloittamaan matkablogin? Oliko sinulla heti alussa tarkka mielikuva blogin suunnasta ja miten ajattelit sen erottuvan monista muista matkablogeista? 
Aloitin matkablogin siitä syystä, että silloisen rahatilanteeni takia en voinut matkustaa niin paljon kuin halusin. Minun täytyi päästä jotenkin kiinni matkustamiseen, vaikka sitten tietokoneeni välityksellä. Siispä matkablogi astui kuvioihin. Lisäksi olen pitkään ollut kiinnostunut kirjoittamisesta ja jopa aloittanut kirjojen kirjoittamista monta kertaa vuosien saatossa (ne ovat jääneet pöytälaatikkoon), joten näin mahdollisuuden herätellä taas tätä kiinnostustani blogin muodossa.

Koska halusin erottua muista matkablogeista, tiesin, että jonkinlainen suunta on määriteltävä. Ajattelin voivani antaa jotain uutta erityisesti Suomen matkablogien maailmaan painottamalla kirjoitukseni laatumatkailuun. En ole koskaan ollut kiinnostunut esimerkiksi retkeilystä, hostelleista, budjettimatkailusta tai muusta sellaisesta. Haluan panostaa määrän sijaan omaan käsitykseeni laadusta. Tästä huolimatta arvostan ihmisiä, jotka ajattelevat toisin. Arvostan sitä, että monet uskaltavat lähteä rinkka selässä kohti tuntematonta eikä heitä haittaa nukkua vaikka keskellä viidakkoa puunrunkoa vasten. En vain itse ole sellainen. Nautin enemmän pilvenpiirtäjässä sijaitsevasta hienosta hotellihuoneesta ja businessluokassa lentämisestä, vaikka tällaisia matkoja voisi tehdä vain kerran vuodessa.

3. Olet kirjoittanut äskettäin e-kirjan "Pako Arjesta - Omatoimimatkailijan Opas". Kertoisitko hieman siitä. Saitko idean kirjaan blogatessasi vai oliko kirjan kirjoittaminen mielessäsi ensin ja blogi luonnollinen jatke ja markkinapaikka sille?
Uusi e-kirjani opettaa käytännönläheisesti kaikentasoisille matkailijoille, miten omat matkat järjestetään mahdollisimman onnistuneesti ja vaivattomasti. Sain kirjan idean viime kesänä, kun suunnittelin unelmieni matkaa Tokioon, mitä olin odottanut jo yli kymmenen vuotta. Olin käyttänyt kesään mennessä suunnitteluun valehtelematta yli vuoden, joten opin erityisesti tuona aikana paljon matkailualan toiminnasta. Matkustaminen on ollut minulle tuttua jo pienestä asti, mutta varsinainen kiinnostus matkailualaa ja sen toimintaa kohtaan alkoi joitain vuosia sitten. Tästä syystä etsin jatkuvasti lisää tietoa ja opiskelen omatoimisesti mm. miten hotellienvaraussivustot toimivat ja miten matkustamiseen liittyviä riskejä vältetään.


Huomasin, että monet ihmiset eivät joko osaa järjestää omatoimimatkoja ollenkaan tai sitten heillä sattui "virheitä", vaikka he olivat kuinka kokeneita matkailijoita. Tällaisia virheitä ovat olleet esimerkiksi "olemattoman" asunnon vuokraaminen, huonojen hotellien valitseminen tai turistihuijauksen kohteeksi tuleminen. Halusin kirjani avulla vähentää näitä virheitä ja tehdä matkustamisesta helppoa ja vaivatonta. Tästä syystä tein kirjan niin yksinkertaiseksi, että ensikertalainenkin voi järjestää matkansa sen avulla, mutta keräsin myös yksityiskohtaisempaa tietoa, jotta maailmanmatkaajatkin hyötyvät kirjasta.

Aloin aluksi kirjoittamaan kirjaa, mutta bloggaaminen tuli mainitsemaksesi luonnolliseksi jatkeeksi ja markkinapaikaksi. Siispä blogillani on kaksi tarkoitusta:
1. Haluan kirjoittaa matkailusta ja verkostoitua samanmielisten ihmisten kanssa.
2. Vaikka tekee kuinka hyvän tuotteen, sillä ei ole väliä, jos kukaan ei koskaan kuule siitä. Siispä haluan blogini kautta kertoa ihmisille kirjastani, sillä tiedän, että siitä on paljon apua matkailusta kiinnostuneille.

4. Millainen kokemus e-kirjan kirjoittaminen oli kokonaisuudessaan ja millaisen vastaanoton kirjasi on saanut? Kirjan kirjoittaminen oli hieno, mielenkiintoinen ja palkitseva prosessi. Mutta se oli myös sanoinkuvaamattoman haastavaa, aikaa vievää ja henkisesti rankkaa. Uskon, että jokainen kirjailija epäilee jossain vaiheessa itseään, mutta voit vain kuvitella sitä epäilyn määrää ensiteostaan tekevässä kirjailijassa. Tärkeintä oli kuitenkin se, että olen todella ylpeä ja tyytyväinen lopputulokseen. Tuntuu hienolta, kun voi seisoa sataprosenttisesti sanojensa ja luomuksensa takana.

Kirja on saanut erinomaista palautetta, ja jopa Suomen Kuvalehden päätoimittaja kehui sitä. Se oli minulle suuri kunnia. Koska kyseessä on omakustanteinen kirja, "mainosbudjettini" on olematon. Tästä syystä kaikkein haastavinta on ollut tietoisuuden levittäminen. Tiedän, että kirja tulee saamaan paljonkin näkyvyyttä tulevaisuudessa, mutta alku on aina hidasta tällaisissa tapauksissa.

Haluan korostaa, että e-kirjan kirjoittaminen on lähes täsmälleen samanlainen prosessi kuin fyysisen kirjan kirjoittaminen. Valitettavasti monilla on se käsite, että e-kirjat ovat monesti pelkkiä pikku väsäyksiä, mutta omalla kohdallani on kyse teoksesta, jonka eteen olen nähnyt suuresti vaivaa.


5. Matkabloggaajan oletetaan luonnollisesti matkustavan paljon. Tunnetko paineita siitä, että reissuja pitäisi tehdä useasti? Mitä vinkkejä sinulla on sellaiselle matkabloggaajalle tai matkabloggaajaksi haluavalle, joka pääsee kuitenkin vain harvoin reissuun?
Olet täysin oikeassa, että matkabloggaajista oletetaan juuri noin. Ja kyllä, tunnen paineita siitä erityisesti sen takia, etten ole voinut matkustaa viime marraskuun jälkeen, jos ei oteta yhtä viikonlopun mittaista Tukholman reissua laskuihin. Painin itsekin tämä asian kanssa, kun harkitsin matkablogin aloittamista. Ajattelin, etten voi kirjoittaa kyseisestä aiheesta, koska en vain matkusta tarpeeksi. Tajusin kuitenkin, että eihän minun tarvitse kirjoittaa vain omista matkoistani. Riittää, että yleinen aihealue pysyy matkailussa, joten voin kirjoittaa menneistä matkoista, tulevista matkoista, unelmieni matkoista tai vaikka matkailun uusimmista trendeistä. Yksi eniten kommentoiduista postauksistani käsitteli matkalaukkuja, rinkkoja yms., joten sellaiset matkailuun yleisesti liittyvät aiheet kiinnostavat ihmisiä vähintään yhtä paljon kuin matkakokemukset.

Siispä neuvoisin matkabloggaajaksi haluaville, että anna mennä vain, vaikket voisikaan jatkuvasti matkustaa! Kunhan olet tarpeeksi kekseliäs ja pidät korvat auki, voit keksiä vaikka minkälaisia postausaiheita. Joten rohkeasti vain kirjoittamaan! Tärkeintä on, että bloggaamista kohtaan on tarpeeksi kiinnostusta ja intohimoa.

6. Matkabloggaaminen on monen unelma varmasti myös siksi, että monet kuvittelevat bloggareiden saavan paljon ilmaisia matkoja. Onko sinulle vielä tarjottu mitään matkaa tms. blogin pohjalta?
En tiedä kuinka paljon kokeneet matkabloggaajat saavat matkoja, mutten itse ole vielä ollut yhdelläkään maksetulla matkalla. Tästä huolimatta tilaisuuksia olisi kyllä ollut. Bloggaan Rantapallon blogiportaalissa, mikä on erinomainen paikka varsinkin aloitteleville matkabloggaajille, sillä Rantapallo tarjoaa vähän väliä erilaisia tilaisuuksia bloggaajille. Monesti nämä tilaisuudet ovat esimerkiksi kilpailuja, joiden voittajat pääsevät vaikkapa Saksaan, Italiaan, Maltalle, Venäjälle yms. Myös pienempiäkin kotimaan reissutarjouksia tulee silloin tällöin, kuten esimerkiksi Sokos Hotelsin 40 vuotta -blogikampanja, johon minäkin pääsin osallistumaan. Tässä kampanjassa 40 valittua bloggaajaa pääsevät yöpymään Sokos Hotelleissa ja bloggaamaan niistä. Tämä on siis periaatteessa ensimmäinen minulle suoraan tarjottu ilmaismatka, jonka toteutan elokuussa.



7. Olet ilmeisesti jonkin verran itse ollut aloitteellinen yhteistöiden suhteen. Millaisia vinkkejä sinulla on muille bloggareille, jotka tahtoisivat lähestyä yhteistyötahoja mutta kokevat jotenkin vaikeaksi "pyytää" jotain ilmaiseksi tai juttua vastaan? 
Voin sanoa häpeilemättä, että olen ollut todella aloitteellinen yhteistöiden suhteen. Blogini oli ollut pystyssä vasta joitain viikkoja, kun ehdotin ensimmäistä yhteistyötäni Klaus K -hotellille, sillä tarvitsin yösijan Rantapallon tapahtuman vuoksi. Juttelin tästä kyseisessä tapahtumassa kokeneiden matkabloggaajien kanssa, ja osa heistä sanoi, etteivät he olisi ikimaailmassa uskaltaneet ehdottaa yhteistyötä näin alkuvaiheessa. Saatan siis olla poikkeustapaus.

Tärkeintä on muistaa, ettei pyytämällä menetä mitään. Kun on asiallinen, ammattimainen ja ystävällinen, sillä pääsee jo pitkälle. Jos haluaa edetä blogimaailmassa tai elämässä yleensäkään, siihen tarvitaan rohkeutta ja itsevarmuutta. Muista vain, että yhteistyöstä pitää aina olla hyötyä molemmille osapuolille. Jos näin on, selitä se potentiaaliselle yhteistyökumppanillesi, jotta he tajuavat, ettei heillä ole mitään menetettävää.


8. Millainen on mielestäsi hyvä postaus esimerkiksi jostakin matkakohteesta? Arvio vai omakuvien esittely ja sitten teimme sitä ja tätä -tyylinen juttu? Jokin muu? Mikä on blogisi paras matkakohteen esittely -postaus tähän mennessä ja miksi?
Yleisesti ottaen pidän postauksista, joissa on laadukkaita kuvia ja mielenkiintoista tekstiä. Olisi hyvä, jos teksti sisältäisi faktoja ja mahdollisesti vinkkejä kohteeseen. Huumori ja syvemmät pohdinnat ovat aina plussaa. Se on tärkeää, että blogin takana oleva persoona tulee esiin (tämä on asia, johon olen alkanut itsekin panostamaan enemmän).

En välttämättä pidä liian yksityiskohtaisesta "Otimme junan asemalta A asemalle B, sitten kävelimme 10 minuuttia, otimme taksin, sitten saavuimme..." -jutuista. Hyödylliset faktat ovat hyviä, mutta tekstin pitää pysyä tarpeeksi mielenkiintoisena.

On vaikeaa sanoa, mikä olisi blogini paras matkakohteen esittelypostaus. Rehellisesti sanoen kaikkein paras on luultavasti vielä tulossa, sillä yli kymmenen Tokio-postauksen sarjani loppupuolella tulen kertomaan mm. Tokion ruoka- ja juomapuolesta, outouksista ja kenties jonkinlaisesta Top 10-listasta.

Mutta jos yksi pitää valita, sen on oltava ensimmäinen Mondossa julkaistu tarinani, jonka julkaisin myös blogipostauksena.

9. Missä maissa Pako Arjesta tullaan näkemään tulevaisuudessa? Mitä muuta blogissa tulee olemaan?
Matkustan näillä näkymin seuraavan kerran Japaniin, jotta voin tutustua vielä tarkemmin Tokion salaisuuksiin. Sen jälkeen yksi suurimmista tavoitteistani on USA, mutta eihän sitä tiedä, minne kaikkialle tulee eksyttyä. Myös lyhyet reissut Euroopassa ovat täysin mahdollisia. Haluan matkustaa niin moniin maihin, kaupunkeihin ja paikkoihin, että blogin edetessä minut saattaa löytää vaikka mistä.

Blogissa tulee olemaan matkailun lisäksi varmasti kaikenlaisia pohdintoja positiivisuudesta, omasta kehityksestäni ja vinkkejä siitä, miten omia haaveitaan ja tavoitteitaan voi saavuttaa.


10. Nyt saat toimia sisäänheittäjänä! Miksi juuri sinun blogiasi kannattaa lukea? 
Kirjoitan asioista suoraan ja kaunistelematta. Erityisesti, jos keskivertoa hienommat hotellit, businessluokassa matkustaminen, hyvä ruoka ja juoma (erityisesti cocktailit) ja muu laatumatkailu kiinnostaa, kannattaa seurata blogini etenemistä. Suosittelen blogia myös niille, jotka etsivät suuntaa elämässään ja haluavat kehittyä ihmisinä, sillä annan aina silloin tällöin omia vinkkejäni ja näkökulmiani tavoitteiden saavuttamiseen ja unelmiensa toteuttamiseen. Olen saanut erityisesti tästä itsekehityspuolesta erittäin hyvää palautetta.

Uskon, että lukijani tykkäävät siitä, etten häpeile puhua rahankäytöstä ja juurikin tästä laatumatkailusta. Suomessa on yleinen käsite, ettei rahasta pidä puhua, mutten ole samaa mieltä. On koko maailman kannalta parempi, jos ihmiset keskittyvät myös puheissaan oman elämänsä positiivisiin asioihin ja kertovat niistä muille. Positiivisuutta ei ole koskaan liikaa. Olen ainakin itse kyllästynyt tuhlaamaan elämääni kuuntelemalla omaa ja muiden valitusta, joten hyvistä asioista puhuminen on aina parempi.

Toivottavasti viihdyitte kuukauden blogin parissa ja löysitte ehkä uuden tulokkaan lukulistallenne! Kiitän Jerryä haastattelusta!

Kuvat: Pako Arjesta

torstai 3. heinäkuuta 2014

Blogikuukausi: Kesäkuun kootut

Vaikka kirmaattekin kaikki toppatakit päällä kesälaitumilla, ajattelin ilahduttaa teitä kuukauden parhaat -postauksella. Kesäkuussa tapahtui ainakin seuraavaa:

Suuri taiteilija iskee jälleen!

Kuukauden lehtijuttu
Silmiini osui eräänä kesäkuun päivänä Hesarin nettisivuja selaillessani pysäyttävä otsikko: "Suosikkibloggarit Anna ja Sebastian tauolle - Nyt selvitti, mistä on kysymys". Jäätymiseni ei johtunut otsikon välittämästä viestistä, vaan siitä, että tajusin lehtienkin näköjään syynäävän bloggareita siihen malliin, että heidän tekemisistään tehdään juttuja. Ehkä juttu oli vain vitsi ja toimittajalla ei ollut muutakaan tekemistä. Tai ehkä kohta törmään otsikkoon "Suosikkibloggari teki tilauksen Nellyltä - lehti selvitti, mitkä tuotteet lähtivät palautukseen" tai jotain yhtä hyvin uutiskynnyksen ylittävää.

Kuukauden ilmiö
Viimeksi tästä kirjoiteltiin tammikuussa ja nyt taas kesäkuussa se oli ajankohtaista. Kuka olisi uskonut? Tammikuussa se aiheutti riemua, kesäkuussa sen vuoksi meni suru puseroon. Arvaatko jo, mistä on kyse? No lumesta tietenkin! Kuka muka ei kirjoittanut blogiinsa kesäkuussa taivaalta tulleesta lumesta? Aivan varmasti kirjoitit! Tässä yksi tyylinäyte.

Kuukauden koulutus
Suurin piirtein kesäkuussa ilmestyi hauskasti nimetyssä Ku ite tekee, saa mitä tulee -blogissa valokuvauskoulu-postaussarja. Setistä löytyy vaikka minkälaista ohjetta kuvien räpsimiseen. Osa menee lyhyen keskittymiskyvyn omaavalta varmasti ihan ohi mutta moni vinkki on helposti poimittavissa ja hyödynnettävissä. Jos mielailet paremmaksi kuvaajaksi, lukaise jutut ihmeessä.

Kuukauden buumi
Kuukauden, tai ehkä koko vuoden, kirosana ja takuuvarma keskutelunherättäjä taitaa olla fitnessbuumi. Kesäkuussakin nähtiin kipakoita kannanottoja naisten painonnostoharrastuksesta. Yksi pidetyimmistä taitaa olla Tickle Your Fancyn mielipidekirjoitus. Jokaisella tuntuu olevan sanottavaa tästä aiheestä mutta jotenkin eniten äänessä ovat juuri ne lajin lyttääjät - niitä ovat niin sohvaperunoituneet kuin itsensä trimmanneetkin bloggarit. Oletko sinä jo antautunut buumin vietäväksi - siis fitnessbuumista kirjoittaminen -buumin vietäväksi?

Maailman vaikein haaste
Kesäkuussa Värjättyä vettä -blogissa tehtiin ihmiskoe: bloggari eli päivän ilman kännykkää ja nettiä. Itselläni ainakin sormet syyhyävät vastaavan haasteen toteuttamiseen. Suosittelen sinullekin. Mitä jos kaikki otettaisiin vastaan heinäkuussa tämä haaste? Odottettavissa voi olla hyvin pitkät 24 tuntia. Miksi on niin vaikea kuvitella elämää ilman edellä mainittuja hyödykkeitä, vaikka ne ovat olleet kiinteä osa elämäämme vasta muutamia vuosia? Jos emme onnistu haasteessa, on ehkä syytä hakeutua johonkin hoitoon.

Täten toivotan teille mukavaa heinäkuun alkua ja toivon, että kuukauden ilmiö tässä kuussa on jokin muu kuin kesäkuussa!

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Elämä osana blogia

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olet alkanut elää blogiasi varten? Et tee oikeastaan mitään arjesta poikkeavaa ilman, että mietit millaisen jutun siitä saisi blogiisi. Suunnittelet jo etukäteen minkälaisia kuvia aiot ottaa mistäkin kohteesta. Myös ne arkiset asiat saattavat hoitua blogilinssin läpi: puntaroit kaupassa kahden jugurttipurkin välillä ja mietit, kumpi näyttäisikään paremmalta blogisi aamupalapostauksessa. Et tee oikeastaan mitään ilman, että jossain takaraivossasi kolkuttelee blogisi.

Blogi voi vaikuttaa elämääsi monella tavalla: sillä on sormensa pelissä ostoksissasi, valinnoissasi, pukeutumisessasi, suunnitelmissasi, syömisissäsi, jne. jne. Aina blogin maailmasivalloitusta ei edes huomaa. Jos epäilet, että olet antanut sille liikaa valtaa, mieti asioita seuraavalla kaavalla: tekisinkö näin, jos minulla ei olisi blogia?



Kukaan tuskin myöntää tekevänsä esimerkiksi ostoksia puhtaasti siltä pohjalta, että ne näyttävät hyvältä blogissa ja että niistä saa hyvän jutun aikaiseksi. Sellaisen myöntäminen on varmasti vaikeaa. Osa ostoksista tehdään kuitenkin aivan varmasti tältä pohjalta. Ei se mene niin, että muotiblogia pitävä naishenkilö kiertelee alennusmyynneissä ja vasta kotona ostoskasseja purkaessaan muistaa bloginsa olemassa olon ja hihkaisee: "Kappas! Voisinpa tehdä jutun näistä alelegginsseistä! Kas kun ei tullut aikaisemmin mieleen!".

Kyseisestä blogitaktikoinnista ei ole mitään haittaa niin kauan, kun se ei ole elämää eteenpäin vievä voima, joka ei tunnu sinusta itsestäsi hyvältä. Tämä taktikointi ikään kuin kuuluu bloggaamisen luonteeseen mutta joskus se voi ottaa ylivallan.

Blogi ei tunkeudu ainoastaan ostoskäyttäytymiseen, vaan se valtaa alaa myös muualta elämästä. Se voi vaikuttaa siihen, mihin lähdet lomalle, mihin menet opiskelemaan, missä menet naimisiin, jne. jne. Nämä eivät ole niin kepeitä aiheita kuin ostosten tekeminen, joten tässä kohtaa varmaan todella harva myöntää, että blogilla on ollut sananvaltaa näissä asioissa.

Blogi ei vaikuta vain valintoihin, vaan itse tilanteessa elämiseen ja niiden kokemiseen. Sanotaan vaikka, että valitsit kesälomakohteesi sillä perusteella, että Kroatian rannat näyttävät blogissa paremmilta ja antavat sinusta paremman kuvan kuin Kalajoen hiekat. Olet kuitenkin aina halunnut sinne Kalajoelle mutta nyt on niin muodikasta mennä sinne Kroatiaan. Kun olet karauttanut sinne lomapaikalle, blogisi ei vieläkään jätä sinua rauhaan. Näet ja koet kaiken niin, että mietit miltä ne näyttäisivät ja kuulostaisivat blogissasi. Rantaravintolassa syöt ja samalla räpsit kuvia blogiasi varten (ja uskottelet itsellesi ottavasi niitä ihan itseäsi ja lomasta tehtävää kuvakirjaa varten). Kirjoitat ylös myös ravintolan nimen ja osoitteen, että voit suositella sitä blogissasi. Blogisi siipeilee reissussa mukana koko ajan.


Blogi saattaa ottaa helpommin ylivallan, jos kirjoittelee sellaista blogia, jossa kuvataan elämän koko kirjoa ilman minkäänlaisia raja-aitoja aiheiden suhteen. Lähes kaikki tekemiset on siis mahdollista laittaa myös blogiin ja silloin omia tekemisiään useimmiten ajatteleekin myös bloggauksen näkökulmasta. Jos elämän pyöriminen blogin ympärillä alkaa muodostua jo ongelmaksi tai luulet mahdollisesti tulevaisuudessa kehittävän siitä ongelman, blogin aihepiirin rajaus voi olla avuksi. Tee itsellesi selväksi, mistä jutuista kirjoitat blogiisi ja mitkä siitä jäävät ulkopuolelle. Linjaa ei tarvitse kuuluttaa kaikille, eikä poissuljettujen aiheiden tarvitse olla mitään syvällisiä ja henkilökohtaisia. Rajaus voi olla vaikka niin yksinkertainen, että et enää kuvaile syömisiäsi ja lavertele jääkaappinne sisällöstä blogisi puolella. Silloin saat keskittyä syömiseen kaikissa sen olomuodoissa ilman pohdintaa siitä, mitä blogisikin tästä ajattelee.

Päällekäyvän blogin voi laittaa ruotuun myös pitämällä pienen blogiloman. Etäisyyden ottaminen koko blogitouhuun voi olla ihan tervettä aina silloin tällöin. Tietysti taukoilun kääntöpuolena on se, että lukijasi katoavat paremmille apajille. Mutta tuskinpa se on yhtä kohtalokasta, kuin blogin kuristusotteessa oleminen.

Yhdessä tilanteessa blogin etusijalle laittamiselle naureskellaan: oletko nähnyt kuvia bloggareista, jotka kuvaavat ensin kaikki ruoat ennen kuin pääsevät itse syömään niitä? Viimeksi tänään näin yhden kuvan suomalaisesta bloggarista, joka zoomaili lautasensa ennen kuin kävi sen sisältöön käsiksi. Vaikka olisi kuinka nälkä, blogin etu menee edelle! Aina vastaavalla toiminnalle ei kuitenkaan voi naureskella. Jossain vaiheessa tällaista bloggaamiselle elämistä ei enää jaksa, ja sen hetken tietää vain bloggari itse. Onneksi tunne on varmasti vain hetkellistä.


Miten on sinun kohdallasi? Oletko huomannut, että olet joissain tilanteissa ajattelut blogiasi ensin ja vasta sitten itseäsi? Oletko tehnyt joitain asioita vain sen takia, että ne sopivat blogiisi? Kerro vain, täällä ei tuomita!

Itselläni ei vastaavaa ongelmaa ole, sillä blogini on aiheeltaan varsin rajattu. Voin huidella alennusmyynneissä ja lomamatkoilla ihan vapaasti vailla mietteitä siitä, miltä tämäkin hame tai tämäkin maisema näyttäisi blogissani. Mietin kuitenkin usein sitä, että näin asiat varmaan on monien kohdalla. Tai oikeastaan muistan itsekin, kun joskus aikoinaan pidin jonkinlaista lifestyleblogia, että saatoin miettiä ostoksiani blogin kautta. En koskaan ostanut mitään vain blogia varten (ainakaan tietoisesti) mutta kävin lähes kaikki ostokseni läpi ja mietin, voisiko tästä tehdä postauksen...


Kuva 1 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)
Kuva 2 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)
Kuva 3 Mike Licht, NotionsCapital.com / Foter /(CC BY 2.0)